Kirjoittanut: Pekka Suominen

Aivan sattumalta törmäsin muutama kuukausi sitten hyvin mielenkiintoiseen kirjaan.  Kirja on lukemisen arvoinen ja siksi uskallan käyttää tätä lausetta kaupallisena tiedotteena kirjan hyväksi.  Kirja käsittelee mediaa, sen tilaa ja tulevaisuutta.  Affiliate-tuloja en tästä keräile, joten kannattaa tutustua kirjaan tämän linkin takaa:

Tapaninen, Ahtisaari: 10X Finland

Nostan tässä esiin muutamia kirjassa käsiteltäviä aiheita, jotka eritoten resonoivat omien kiinnostusteni kanssa.  Kirjaa sinänsä alla oleva ei tyhjennä.

Pakettien sulaminen

Digitalisaation ryntäys on merkinnyt monella toimialalla vanhojen pakettien purkautumista ja on osa sitä jälkiteollisen yhteiskunnan kehityskulkua, josta sosiologi Zygmunt Bauman käyttää termiä notkea moderni.

Ensin alkoi musiikkipakettien purkautuminen; CD-levyjen myynti romahti, kun ihmiset latasivat musiikkinsa laittomilta piraattisivuilta. iTunes mullisti koko musiikkimyynnin palvelullaan, josta oli mahdollista hankkia musiikkia kappale kerrallaan ja nykyiset streamaus-palvelut ovat vieneet kehitystä entistä pidemmälle.

Seuraavaksi alkoivat purkautua sanomalehdet.  Uutiset hajosivat omiksi verkkosivuikseen, josta uutisia pystyi lukemaan uutinen kerrallaan ja jakamaan niitä hyvin helposti.Lisäksi tulivat blogit ja twiitit, jotka levisivät nopeasti usein hyvinkin kompaktin muotonsa ansiosta.Pienilmoitukset purkautuivat omiksi sivuikseen, jotka keräsivät – ja keräävät edelleen – tietyn aihealueen ilmoitukset omalle sivustolle. (käytettyjen autojen myyntisivut, asuntosivut, tori.fi ym.).

Nykyään on purkautuneet tv-kanavat ja kaapelipaketitkin.  Elokuvia ja sarjoja katsotaan yksittäin taikka sarja kerrallaan milloin kullekin parhaaksi sopii eikä niinkään osana kanavavirtaa.  Yhä useammin ohjelmia katsotaan muista laitteista kuin varsinaisesta televisiovastaanottimesta.  Radion kanssa kilpailevat podcastit, joista ohjelmia voi tilata omaan medialaitteeseen.

Liiketoimintamallit

Perinteisen median liiketoimintamallin perustana on ollut paketointi.  Nyt yleisö on levittäytynyt satojen erilaisten laitteistojen äärelle. Tämä kehitys on rikkonut perinteiset median liiketoimintamallit, koska arvo on siellä, missä ihmiset ovat.Vastaanottajat eivät enää ole valmiita maksamaan sisällöstä eivätkä käyttäydy mainostajien toivomalla tavalla.  Tässä tilanteessa taloudellisesti toimivat kokonaisuudet on rakennettava toisin kuin ennen. Uudet mallit suosivat liiketoimintamalleja, jotka ovat pikemminkin palveluja kuin paketteja.

Näin katoavat myös portinvartijat, koska sisällöntuottajat saavat kontaktit kuluttajiin suoraan,ilman välimiehiä.Nämäkin käyttämäni termit, “sisällöntuottaja” ja “kuluttaja” , kalskahtavat vanhoilta, koska roolit ovat sekoittumassa toisiinsa. Suurin osa ihmisistä tuottaa sisältöä joka päivä Facebookissa jaettavaksi ja kuka tahansa voi perustaa kotoaan YouTube-kanavan, joka kerää miljoonia katsojia.  Päärooliin ovat lyhyessä ajassa nousseet alustat, jotka ovat omalla sektorillaan lähes monopoliasemassa.  Voidaankin helposti ajatella, että mitkään yksittäiset sivustot eivät enää ole varsinaisia jakelukanavia, vaan niitä ovat Facebook, Twitter, YouTube, Instagram ja muut sen kaltaiset palvelut.

Alustamonopolit

Digitaalinen maailma on synnyttänyt huikean määrän uutta liiketoimintaa, mutta samalla se on ohjannut rahavirtoja harvojen tileille.  Mainosrahasta suuri osa ohjautuu Googlelle ja Facebookille.  Uudet toimijat eivät ole mediayrityksiä vaan teknologiayrityksiä, joilla on kyky yhdistää ihmisiä heimoiksi ja kyky käsitellä suuria massoja.   On ennustettu, että muutamassa vuodessa koko maailman bruttokansantuotteesta 15 prosenttia kiertää Piilaakson kautta.

Alustamonopolit rakentuvat usein omalle teknologialle, verkostovaikutukseen, kykyyn käsitellä massoja ja vahvaan brändiin.  Tällainen yhdistelmäosaaminen on harvinaista, mutta juuri sitä rahoittajat hakevat.

…. ja

Median purkautumisen seuraukset eivät jää vain taloudellisiksi.  Kaikella tällä on yhteiskunallisia ja yksilöön liittyviä seurauksia.  Jo nyt sanotaan, että nuorilla vuonna 2016 ei ole sellaista yhtenäiskulttuuria kuin vielä 80-luvulla syntyneillä on ollut.  Ja silti, luulen, olemme vasta murroksen kynnyksellä, sillä Augmented Reality ja Virtual Reality tekevät vasta tuloaan.