Turvallista matkaa

2015-09-22

intuition

Kaikkialla – nykymedian sadoilla kanavilla, mainoksissa, kirjoissa, lehdissä, oppaissa, horoskoopeissa, illanistujaisissa – hehkutetaan luovuuden välttämättömyyttä ja luovuuden autuutta. Eikä siinä mitään; kaiken automatisoituessa pikkuhiljaa, luovuus on juuri se inhimillisyyden alue, joka automatisoituu viimeisten joukossa. Hyvin harvoin kuitenkaan vilkaistaan luovuuden konepellin alle; miten luovuutta tuetaan ja millaisessa ympäristössä se syntyy.

Yksi luovuuden kivijaloista on psykologinen turvallisuus; tunne siitä, että tulee hyväksytyksi omana itsenään; tunne siitä, että uskaltaa puhua avoimesti. Tämä on erittäin harvinaista. Työyhteisöissä muutamat kyllä uskaltavat ilmaista kaikki ideansa, mutta että avoimuuden tunne läpivalaisisi koko porukan ja kaikki uskaltaisivat tuoda ideansa ja tuntemuksensa esiin; se ei ole kovin yleistä.

Animaatiostudio Pixarin alkuaikoina pääjohtaja Ed Catmull katsoi tärkeimmäksi tehtäväkseen luoda työyhteisön, joka on psyykkiseltä ilmapiiriltään niin turvallinen, että luovat työntekijät pääsevät valloilleen. Hän tietoisesti rakensi yhtiöön atmosfäärin, jossa kenekään ei tarvinnut tuntea joutuvansa naurunalaiseksi tai loukatuksi. Hän myös ymmärsi, että parhaat tulokset eivät tule yhden neron kynästä vaan nerous on ryhmätyötä. Tässä ilmapiirissä Pixarin aamupalavereista tuli oikeita runsauden sarvia. Kaikki saattoivat ottaa (ja kai ottavat vieläkin) kantaa kaikkiin käsiteltäviin asioihin; värimäärittelija sai halutessaan sanoa mielipiteensä juonen käänteistä ja käsikirjoittaja pystyi sanomaan näkemyksensä kädenliikkeen yksityiskohdista. Itse asiassa Pixarin ensimmäinen koko illan elokuva Toy Story koki tämän työtavan kautta valtavia muutoksia aina juonenkäänteistä Woodyn hahmon luonteeseen saakka.

Luovuus on erittäin haurasta, koska se usein tarpoo auratun tien sivussa. Vääränlaisessa ilmapiirissä se pysyy piilossa eikä tärkeitä riskejä oteta koskaan.


Comments

Leave a Reply

Pekka Suominen