Tärkeä osa rakenteilla olevaa johtamisajattelua on “tiedonrakentelu” (vrt. collaborative knowledge-construction). Tässä on eroa perinteiseen “instruktiiviseen” (mekanistiseen) managementtiin jossa fokus on viestinnässä. Eroa on myös viime vuosien kulttuurijohtamisen lähtökohtaan joka, vähän yksinkertaistaen, keskittyy niemomaan yhteiseen tekemiseen jossa sosialisoidutaan toistemme näkemyksiin ja löytyy vähitellen yhteinen ratkaisu, joskaan ei välttämättä moderni saatikka korkeatasoinen ratkaisu.

Verkostomaisesti toimivassa organisaatiossa keskitytään vähemmän kulttuurien ja perinteisen yhteisöllisyyden rakentamiseen. Toimijoina ovat enemmän yksilöt ja vähemmän perinteiset tiimit. Verkostossa tekemisen tapa on luova rakentelu muiden verkoston jäsenten kanssa, ja nimenomaan sellainen kehittely jossa aidosti rakennetaan jotakin “uutta” näkemystä/ käytäntöä/tuotetta eikä tyydytä keräämään yksittäisten osallistujien näkemyksiä ryhmätyön esitykseen. Osallistuminen tämänlaiseen vaativampaan kehittelyyn on erittäin innostavaa, niin nuorempien kuin kokeneempienkin tekijöiden mielestä. Johtamista siitä tulee kun esimies huomaa että hän voi käyttää prosessia työkalunaan (vrt. leading by questions) ja voi kysymyksiä asettamalla käynnistää ajattelua, johtaa keskustelua ja ohjata sen suuntaa.